Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

8
(10 ääntä)

Spiritismiä

Olin joskus kaksivuotta sitten kaverini syntymäpäivillä, joilla minun ja synttärisankarin lisäksi oli kolme muuta ystäväämme. Olimme yksin kaverini kotona ja meillä oli tosi hauskaa. Sitten kun meillä ei ollut enää tekemistä rupesimme ihan vitsillä kokeilemaan spiritismiä. Askartelimme itsellemme jonkun näköisen spiritismi laudan, sytytimme kynttilöitä, sammutinme valot ja haimme lasin. Oli todella pimeää koska oli talvi ilta ja kynttilöitä ei ollut paljon. Aloitimme kysmällä onko henkiä paikalla. Lasi ei liikkunut. Kysyimme uudestaan ja lasi ei vieläkään liikkunut. Kun kysyimme kolmannen kerran lasi liikahti nopeasti kohtaan "kyllä". Kyselimme jotain mutta saimme hieman epäselviä vastauksia sillä kirjaimet olivat liian lähellä toisiaan. Syyttelimme kokoajan yhtä kaveriamme että hän liikutti mukia ja sitten hän sanoi että no varmistetaan ja kysytään merkkiä hengistä. No kysyimme merkkiä ja ikkunasta kuului kopsahdus, se ei riittänyt ja kysyimme uudelleen ja Tälläkertaa television kaukosäädin tipahti sohvalta vähänmatkan päässä meistä. Meitä rupesi hieman pelottamaan ja yksi halusi lopettaa pelaamisen ja hän tuli aivan viereeni istumaan. Jatkoimme kuitenkin merkkien kyselyä ja silloin se tapahtui, valot menivät päälle kynttilät sammuivat ja kuulin hirveän karjuntamaisen huudon : Lopettakaa! Säikähdimne ja lopetimme, en tiedä kuulivatko muut saman kuin minä koska en ole kysynyt mutta kukaan meistä ei ole sen jälkeen puhunutkaan spiritismistä. Se on pelottavaa..


Kirjoittanut nimimerkki pelokas (nuori nainen)

17.7.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

64
(292 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017