Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Tämä kokemus oli 6-vuotiaana keskellä yötä. Lähdin hakemaan keittiöstä vettä. Ihan yht äkkiä jokin antoi oikein kunnon iskun päähäni. Jotenkin en edes tajunnut mitä tapahtui. Sen tajusin että rupesin pelkäämään ja menin takaisin sänkyyn. Aamulla oli iso mustelma otsassa.
Moni jaksaa kiusata että kolautin sen johonkin, mutta en ainakaan tiedä ketään joka pitäisi n. 1-1.3 metrin korkeudella mitään, keskellä olohuonetta. Samassa asunnossa vanhempani oli monena yönä herännyt siihen kun jokin kävelee olohuoneessa n. puolen metrin korkeudella. Ovat olleet paikalla ja edelleen kuuluu ihan heidän silmien edessä.

Seuraava minkä nyt muistan on kun lähdettiin sukulaisia tapaamaan keski-suomeen. Silloin kun käytiin siellä nukuttiin aina minun mummini vanhassa talossa. No talossa oli pirtti (olohuone/makuuhuone), jossa oli ihan ehjä takka. Pirtistä pääsi kahteen paikkan. Keittiöön ja yläkertaan. No vanhempani lähti sitten illalla käymään "paikallisessa" ja jäin veljeni kanssa sinne pirttiin nukkumaan. Ennen kuin ne lähti mutsini tarkisti että takan hormi oli varmasti auki ja kielsi ehdottomasti koskemasta siihen. No he lähtivät ja tulivat sitten muutaman tunnin kuluttua takaisin. Kun mutsi astui pirttiin hän oli säikähtänyt pahasti. Koko huone oli ollut ihan täys häkää. Veljeni oli nukahtanut siihen ja itse olin vain ihmetellyt miksi pää oli tullut kipeeksi. Olin siis hereillä koko ajan. Jokú/jokin oli laittanut hormin kiinni. Tosin kukaan henkilö se ei voinut olla koska olin 2-metrin päässä tästä takasta ja koko ajan hereillä. Sitä paitsi kumpikaan meistä ei olisi ylettänyt sinne asti.


Kirjoittaja on nuori mies

2.10.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017