Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

4
(26 ääntä)

Uskollisin ystävä

Nämä eivät ole pelottavia kummitustarinoita, mutta niin erikoisia, että minun on kerrottava ne teillekin.

Olin hiukan alle kouluikäinen, kun perheeseemme hankittiin labradorinnoutaja. Pentu oli minulle hyvin rakas alusta asti ja mitä vanhemmiksi me molemmat kasvoimme sitä rakkaammaksi koira tuli. Se oli paras ystäväni ja kasvinkumppanini. Olin 19, kun tuli parhaan ystäväni aika lähteä tästä maailmasta.

En muista tarkkaan, miten kauan koiran kuolemasta oli kulunut, kun näin todella erityisen ja erikoisen unen. Olin siinä vanhalla kesämökillämme, joka oli myyty jokin aika sitten. Paikka oli ollut sekä minulle että koiralle tärkeä ja koira oli aina mukanani, kun yövyin yksin mökillä. Seisoin rannassa, nurmikolla, joka oli kasteesta märkää. Yleensä en unissa tunne asioita, kuten kylmää tai märkyyttä, niinkuin valveilla ollessa, mutta tässä unessa tunsin selvästi seisovani kasteisessa nurmikossa. Minulla oli ylläni sama yöpaita, jonka olin illalla nukkumaan mennessä laittanut päälleni. Valo unessa oli kummallinen, ehkä loppukesän yönä voisi olla hiukan samantapaista.

Koirani tuli luokseni rantapöheiköstä niin elävänä ja todellisena kuin ikinä. Sen häntä heilui, kun se tuli viereeni. Silittelin sitä, tunsin lämmön ja karvan karheuden. Sitten koira lähti, jolkotti sinne, mistä oli tullutkin ja minä heräsin. Muistan herättyäni olleeni paremmalla mielellä kuin kertaakaan koiran kuoleman jälkeen, oloni oli levollinen.

Unet tietysti ovat yksi asia, mutta samaan koiraan liittyy toinen tarina, joka tapahtui siskolleni. Opiskelin tuolloin satojen kilometrien päässä kotoani ja kuljin matkan viikoittain omalla autolla. Kerran auto hajosi tienvarteen noin puolimatkassa kotia kohti. Soitin kotiin, ja isäni ja veljeni lähtivät avukseni, hinaamaan auton kotiin.

Siskoni oli tuolloin noin 7-8-vuotias ja hän oli ollut hyvin peloissaan puolestani. Äitini on kertonut, että sisko oli ollut todella ahdistunut ja huolissaan, mutta tullut yhtäkkiä sanomaan, että oli nähnyt koiramme juoksevan pihan poikki kohti vanhaa aittaa. Koira oli siis ollut tuolloin kuolleena ja monta vuotta ja se on haudattu tuon aitan taakse. Samantien sisko oli rauhoittunut ja äitikin oli arvellut, että miehet ovat päässeet luokseni ja kaikki on hyvin, niinkuin asia olikin.

Uskon, että siskoni todella näki, mitä sanoi nähneensä. Paras ystäväni varmaankin oli kanssani tuona synkkänä, sateisena päivänä, kun kyhjötin yksin tienposkessa keskellä metsää. Kun apu saapui luokseni, koira palasi lepoonsa aitan taa.


Kirjoittanut nimimerkki Maalaistyttö (nuori aikuinen nainen)

17.7.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017