Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

-4
(68 ääntä)

Vanha posliininukke

No, mun huone on ollu meidän vintillä vuodesta 2007. Se juttu tapahtu viime talvena. Elikkäs en oo enne aatellu, että siellä mun huoneen hyllyn päällä nurkassa on semmonen vanha posliininukke. Noh, mua on ruvennu viime talvena häirittee se posliininukke kun se katsoo niillä lasisilmillä sillee häiritsevästi, ihan niin kuin se seurais niillä silmillä, jos mä oon siellä huoneessa. Eli tää tarina alkaa tästä. Oli ihan tavalline viikonloppuaamu. Päätin ihan tavallisesti mennä huoneeseeni tietokoneelle. Sillä posliininukella oli suora katse mua kohti. Mä satuin olemaa yksin kotona. Jokunen tunti ku olin ollu tietokoneella, alkoi kuuluu semmost outoo kimeetä kiljuntaa. No, mä tietenki yritin kuunnella, että mistä se ääni tuli. Sitte mä huomasin, että se ääni kuuluu sen nuken läheisyydestä. Heti ku mä menin ja otin sen nuken kätee, se ääni lakkas. Vähän ajan päästä muut perheenjäsenet tulivat kotiin. En viittiny kertoo niille asiasta, koska he eivät ois uskoneet mua. Loppu päivä meni ihan tavallisesti. Ku mä menin nukkumaan, en heti meinannu saada unta sen nukke jutun takia. n. Puolen tunnin päästä sain unta. Ku mä aamulla heräsin, se nukke oli mun nenän eessä ja mä säikähin. Päätin kertoo mun perheelle, mutta niiden mielestä mun mielikuvitus vaan trki tepposet. Nyt oon vaihtanu huonetta, koska siinä huoneessa tapahtu muutenki outoja. Sen nuken olinpaikasta en tiedä, mutta en ole nähnyt sitä aikoihin. Jos haluutte lisää kauhutarinoita, kirjottakaa kommentteihin.


Kirjoittanut nimimerkki Jansku (nuori nainen)

22.11.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017