Olin 15 vuotta vanha ja asuin silloin vielä vanhempieni maatilalla Keski-Suomessa. Maaseutu on harvaan asuttua, niimpä tunnen kaikki n. 5km säteellä asuvat ihmiset. En usko juurikaan kummitusjuttuihin (paitsi pienenä uskoin tätini olevan noita-akka naurun ja käyttäytymisen perusteella), enkä mielestäni säiky kauhean helposti.

Oli syksy ja olin yksin kotona, kun vanhempani ja siskoni olivat lähteneet viettämään iltaa ystäväperheen luokse.
Olin kuumeessa, joten jäin kotiin. Onneksi turvakseni jäi 4-vuotias saksanpaimenkoiramme.(en paljasta nimeä, joten kutsun häntä koiraksi)
Vietin aikaani katsomalla leffoja olohuoneessa.

Koira ja minä säpsähdimme yhtä aikaa kun ovelta päin kuului jyskytystä. Kolme voimakasta koputusta.
Koira alkoi murista ja haukkua. Ihmettelin koputusta, koska kyseinen ovi sijaitsi takkahuoneen vieressä, eikä se ollut talon pääovi, vaan se sijaitsi talon suojaisammalla puolella, minne ei nähnyt tieltä.

Jäin odottamaan hiljaa paikoilleni, mutta kun mitään ei kuulunut n. 10 minuuttiin, kävin hakemassa huoneestani puukon lisäturvaksi ja jatkoin leffan katselua.

Uskoin, että ääni lähti talon vieressä olevasta vanhasta koivusta, jota tuuli hakkasi taloamme vasten. Olen kuumeessa hieman säikympi kuin yleensä,
mutta en juuri koskaan hysteerinen.

Leffaa katsoessani uskoin nähneeni sivusilmällä tumman hahmon metsänreunassa. Kun nousin ylös ja sammutin valot takkahuoneesta nähdäkseni paremmin, ei hahmoa enää ollut.

Aloin olla jo hieman peloissani, joten soitin isälleni, joka vakuutteli kuumeeni vain aiheuttavan paniikkia ja olihan koira talossa. Tämä rauhoitti minua hetkeksi ja jatkoin leffan katselua. Pysäytin leffan ja olin menossa vessaan, kunnes kuulin raapimisen ääntä toiselta ovelta. Ääni kuulosti metalliselle, kuin juoppo yrittäisi avata lukkoa väärällä avaimella. Uskottelin itselleni sen olevan joku hiiri ullakolla tai koivun oksat raapivat ikkunaa.
Kun menin kohti ovea koira alkoi taas murista ja huomasin, että ovi oli raollaan. Syöksyin ovelle ja paiskasin sen kiinni. Saattaa olla, että ovi oli jäänyt minulta auki aikaisemmin päivällä, mutta ihme ettei tuuli ollut paiskannut sitä auki missään vaiheessa.

Syöksyin omaan huoneeseeni puukon ja koiran kanssa ja työnsin oven eteen nojatuolini. Koira murisi ja alkoi haukkua. Luulin kuulleni askeleita jotka loppuivat oveni eteen. Koira haukkui vihaisesti ja silmistäni valui kyyneleet. Puristin puukkoa ja huusin "Mää tapan sut jos tuut tänne!"
Pari minuuttia koira haukkui, sitten murisi ja lopulta lopetti kokonaan.
Soitin äidilleni ja selitin tapahtuneen hysteerisesti. Perheeni tuli lopulta ja sai minut suostuttelun jälkeen tulemaan ulos huoneestani.

Oudointa tapauksessa oli isäni suhtautuminen asiaan, mikä oli vähättelevän ja melkein halveksivan välimaastossa; "Ei semmosta oikeesti tapahtunu" "Kuvittelet vaan"
En tiedä liittykö asia tapahtumiin, mutta pari vuotta tapahtuneen jälkeen kuulin humalassa olleelta sedältäni isälläni olleen maksamattomia pelivelkoja.

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva