Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

31
(57 ääntä)

Yläkerran vierashuone

Muistan, kun kerran asuimme vanhassa, mutta isossa talossa. Siellä oli kellari, "keskikerros" ja yläkerta. Yleensä nukuin olohuoneessa tai yläkerran vierashuoneessa. Tykkäsin ehkä enemmän nukkua olohuoneessa, koska yläkerrassa oli hylly, jonka ylhäällä oli paljon nukkeja. Minulla on vieläkin nukkefobia, eli pelkään nukkeja. Myös toinen asia, mikä minua pelotti yläkerran huoneessa, oli yksi kissapatsas. Patsaalla oli isot, keltaiset silmät, ja itse patsas oli valkoinen. Kissan häntä oli muuten valkoinen, mutta hännän pää oli musta. Nukuin välillä yläkerrassa, koska olohuoneessa on kova sänky.

Eräänä iltana, kun menin nukkumaan yläkertaan, huomasin kuulevani askelia takaani. Ajattelin että ne olisivat pikkuveljeni, mutta sitten muistin, että hän meni nukkumaan jo puolituntia aikaisemmin. Nyt äänet kuuluivat ihan läheltä, joten katsoin taakseni, ja siinä samassa äänet loppuivat, enkä nähnyt ketään.

Olin sängyssä. Mietin vähän aikaa tapahtunutta. Oli niin kummallista, että askeleet loppuivat yht äkkiä. Lopussa uskottelin itselleni, että ne olivat mielikuvitukseni tuottamia. Yhtäkkiä yövaloni sammui, joka oli ollut koko ajan päällä. No, en minä siitä niin välittänyt, päätin alkaa nukkumaan. Heräsin yöllä kummaan valoon. Valo oli punainen. Valo tuli puhelimestani. Sitten hyllyn päällä olevat nuket alkoivat, vähän niinkuin täristä! Ja yhtäkkiä, kaikki loppui. Käperryin peiton alle. Minua pelotti hirveästi.

Minun piti päästä vessaan. Kello oli 04.47 . Kun tulin vessasta, ja istuin sängylle, niin huomasin kissapatsaan pään kääntyvän. Se katsoi minua, ja kuulin kuiskauksen pääni sisällä: Pelasta pikkuveljesi. Ääni toistui ja toistui: Pelasta pikkuveljesi. Pelasta pikkuveljesi. Lopulta menin alakertaan, ja juoksin pikkuveljeni huoneeseen. Pikkuveljelläni oli sydän pysähtymäisillään! Huusin vanhenpani paikalle, he soittivat ambulannssin ja pikkuveljeni pelastui.

En sen jälkeen nukkunut enää ikinä yläkerrassa...


Kirjoittanut nimimerkki Arttu (aikuinen mies)

24.10.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017