Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

91
(151 ääntä)

Yöllä ajelemassa

Olimme kerran naisystäväni kanssa ajelemassa kotiinpäin ystäviemme luolta, minä ajoin koska naisystäväni oli juonut hieman. Oli jo pimeää koska oli syys ilta ja kello oli jo lähempänä puoltayötä. Naisustäväni(nimettäköön hänet nyt vaikkapa tiinaksi) oli jo nukahtanut apukuskin paikalle ja koska autonradio oli rikki autossa kuuluivain moottorin hurina ja Tiinan vieno kuorsaus.

Noin puolessavälissä matkaa aloin kuulla kuiskauksia ikään kuin korvani vierestä, katsahdin tiinaan mutta hän nukkui edellee joten ajattelin väsymyksen tehneen tepposet. Pian kuulin uudestaan kuiskauksia mutta Tälläkertaa kovempina ja erotin kaksi sanaa: Jukka(minun nimeni) auta... Sitä jatkui hetken ja aloin olla ihmeissäni. Katsoin takapenkille ettei siellä ollut ketään, ja ei se oli tyhjä. Samalla kun käännyin takaisin eteenpäin auton edestä näytti juosseen jokin, kuin nelinkontin kulkeva lapsi. Säikähdin ja pysäytin auton ja menin ulos pimeään ainoana valona auton etuvalot, sillä ajoin syrjäisellä tiellä jolla ei ole katulamppuja, ja metsää on tiheästi molemminpuolin tietä. Katselin sen jonkin perään hetken, mutta kun en nähnyt mitään menin takaisin autoon ja jatkoin ajamista. Kun vetäisin ovea kiinni tuntui kuin joku olisi vetäissyt minua hiuksista, mutta ketään ei näkynyt. Loppumatka kului nopeasti, ja kotiin päästyämme Tiina heräsi vihaisena, kysyin että mikä on ja hän vain tiuskais vihaisesti että oliko pakko tökkiä kokoajan kun hän yritti nukkua ja jossain vaiheessa olin kuulemma karjunut hänen korvaansa. Tämän kuultuani säikähdin totaalisesti, enkä ole enää pimeällä paljoa sitä reittiä ajellut...


Kirjoittaja on aikuinen mies

27.5.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

83
(339 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017