Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Kauhutarinoita uutuusjärjestyksessä

Tuleeko mieleen omia kauhutarinoita? Käy kirjoittamassa tarinasi!

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

35
(215 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017

-47
(201 ääntä)

Spiritismiä

Tämä tapahtui pari viikkoa sitten. Meillä oli koulussa päivä, jolloin opettaja ei ollut paikalla. Meillä oli vain taululla lista tehtäviä. Minä, Jenna ja Kaisa saatin kaikki tehtävät tehtyä ja mietimme meille tekemistä. Päätimme pelata spiritismiä.

Ekana me tehtiin netin ohjeiden mukaan spiritismi lauta ja etsittiin läpinäkyvä lasi luokkamme askartelukaapeista. Sitten me mentiin peittämään vessan peili kartongilla. Luokallamme on tuikkuja askartelua varten ja opettajallamme on tulitikkuja. Haimme niitä ja lopulta meillä oli vessassa 3 x 12 vuotiasta tyttöä, spiritismi lauta, peitetty ikkuna, läpinäkyvä lasi sekä 11 sytytettyä kynttilää.

Aloimme pelata suljettuamme oven. Kaikki laitoimme etusormen ja keskisormen lasin päälle ja kysyimme "Onko täällä henkiä" lasi alkoi vaivaisesti liikkua sanan "yes" kohdalle. Tässä vaiheessa meitä alkoi pelottaa. Jatkoimme pelaamista ja kysyimme "oletko hyvä vai paha". Tämän vastaus sai meidät shokkiin. Hitaasti lasi liikkui kirjaimia pitkin ja teki sanan "paha". Kysyimme lupaa lopettaa, mutta emme saaneet. Sen sijaan vessanpönttö alkoi vetää itseään (jos ymmärrätte, se ääni kun vessanpöntön vetää). Me aloimme tosissaan pelätä.

Päätimme yrittää puhua kivoja asioita. Kysyimme hengen nimeä. Lasi ei siirtynyt kirjaimiin vaan teki numerot 6-6-6 aina välissä palaten keskelle. Aloimme jo Kaisan kanssa itkeä pelosta. Kysyimme monta kertaa lupaa lopettaa mutta aina oli sama vastaus "NO".

Jenna päätti pelata sääntöjen vastaisesti ja kysyi "kuka kuolee ekana". Minä ja Katja suutuimme tosissaan Jennalle. Lasi ei liikkunut, mutta Jennan sukka syttyi tuleen varpaanpäästä kynttilän siirryttyä lähelle sitä. Tämä sai meidät pahempaan shokkiin. Jenna kysyi "millon kuolen" ja lasi liikkui. Numerot 2-0 lasi, tai henki näytti. Jenna kysyi tarkennuksena "ai 20vuotiaana?". Lasi siirtyi "YES" kohdalle. Vielä viimeisen kerran nyt Jennankin mennessä shokkiin kysyimme lupaa lopettaa ja saimme sen. Itkien rikoimme laudan ja lasin. Osa luokkamme pojista tuli lohduttamaan meitä ja kysyi tapahtuneesta. Kerroimme heille ja ne kertoi, että meidän luokkalainen Jere (nimi muutettu) oli yhtäkkiä yrittänyt kuristaa luokkalaisemme. Tämän päivän jälkeen emme ole ikinä edes ajatelleet pelata spiritismiä.


Kirjoittanut nimimerkki 12vuotias (nuori)

30.12.2016